Uni-ikävä

[Mieliala: tosi väsynyt]
[Stereoissa: Rammstein - Herzeleid]


Tämä kuluva viikko on ollut kehno. Pennut täyttivät kuusi viikkoa ja ne ovat äänekkäitä, purevia, pissaavia, kakkaavia, vaativia - ja ihania, pehmeitä, suloisia, söpöjä, ihquja. Mutta sulous ja söpöys eivät auta silloin, kun joutuu nousemaan joka aamu neljän-viiden aikoihin antaakseen pennuille ruokaa ja kuunnellakseen sen jälkeen murinaa, haukkumista, vikisemistä ja pikku tassujen tepsutusta. Eikä unesta voi kuin haaveilla.

En pysty käsittelemään pitkään jatkunutta unettomuutta. Muutun pahantuuliseksi, poissaolevaksi, unohtelen asioita, en jaksa tehdä mitään, edes katsoa televisiota.

Viikko enää, ja helpottaa.

Tänä aamuna tuntui siltä, että se viikkokin on liikaa. Olen juonut kolme isoa kuppia kahvia (Dracula-mukista), eivätkä ajatukset kulje vieläkään. Varasin kirjaston toiseksi englannin tuplatunniksi, jotta voin laittaa oppilaat tekemään tehtäviä koneella ja minun ei tarvitse ajatella mitään.

Hmm. Väsymyksestä huolimatta aamutunti oli mukava - kun puhuu ekaluokkalaisten kanssa uskonnontunnilla mielipiteistä ja sananvapaudesta, päätyy yllättäviin lopputuloksiin ja oivalluksiin. Toivon sydämestäni, että olen tämän vuoden aikana pystynyt istuttamaan luokkaan jotain muita ajatuksia, kuin pelkkää jeesustelua ja hurskastelua. Ensi viikolla lähdemme ihailemaan keväistä luontoa - päätin jättää kirkkovierailun väliin, ja tutkia lasten kanssa suurempia ihmeitä kuin modernismin aikakaudella rakennettua punatiilistä kirkkosalia.

Pelkästään Helsingin kaupungilla on auki melkein 100 erityisopettajan paikkaa, joten eiköhän ensi vuoden työpaikka ole taattu, vaikka tämä koulu ei palveluksiani kaipaisikaan. Viransijaisella kun ei ole muita oikeuksia, kuin odottaa miten käy.

Taidan juoda vielä yhden kupin kahvia. Sitten käyn katsomassa mitä ruokaa on tarjolla, koska minun on nälkä. Kurniva nälkä, sudennälkä.

Huomenna on palkkapäivä, ja haluan ostaa töiden jälkeen jotain oikein herkullista syötävää. Mietin pitäisikö toteuttaa mieliteko ja ostaa Prismasta sellainen pyöreä, kermalla kuorrutettu vadelmakakku? Olisi kerrankin jotain tarjottavaa, kun isä ja äiti tulevat lauantaina kylään. Toki siinä on vaara, että kakku on syöty lauantaiaamuun mennessä :D Äiskä ja iskä tulevat katsomaan pentuja ja isä vaihtaa autoon vihdoin kesärenkaat. Tekee oikein pahaa ajaa talvirenkailla, ja taitaa se perkele olla tällä hetkellä laitontakin.

Post Scriptum:
"Sleeping is no mean art: for its sake one must stay awake all day." (Friedrich Nietzsche)

Olen joskus

[Mieliala: puolikas viikonloppuintoa, puolikas ikävää]
[Stereoissa: Massive Attack - Collected]


OLETKO KOSKAAN...

Suudellut serkkuasi:
En.

Karannut kotoa:
Olen.

Ajatellut ihastustasi alastomana:
Olen.

Lintsannut:
Kymmeniä (satoja?) kertoja.

Särkenyt jonkun sydämen:
Ainakin yhden.

Halunnut jotakuta jota et voi saada:
En. Muistaakseni.

Tehnyt jotain tyhmää:
Ööö, joo?

KOSKA VIIMEKSI...

Kävit suihkussa:
Eilen.

Olit ulkona:
45 minuuttia sitten.

ITSESTÄSI...

Romanttisin muisto:
En luokittele muistoja niiden romanttisuusasteen mukaan.

Onnenesineesi:
Piippa (en kerro mikä se on).

Paras asia elämässäsi:
Mies, koirat, läheiset ihmiset, koti, tietokone, digikamera, TV, auto, Playstation.

Taustakuvasi:
Massive Attackin Collected-levyn kansi

LEMPI...

Väri:
Musta, ruskea, vihreä.

Bändi:
Rammstein, Depeche Mode, NIN, Massive Attack, Korn jne jne

Hiusmalli:
Rastat.

Jäätelö:
Pappagallon.


KUKA...

Saa sinut nauramaan:
Hauskat ihmiset.

Saa sinut hymyilemään:
Koiranpennut. Onni.

Olet ihastunut:
Olen rakastunut.

OLETKO KOSKAAN HALUNNUT...

Olla joku muu:
Joskus mietin, millaista olisi olla keski-ikäinen kermaperserouvanen.

Olla vastakkaista sukupuolta:
En.

OLETKO KOSKAAN

Rakastunut ystävääsi joka on vastakkaista sukupuolta:
En.

Ollut torjuttu:
Riippuu millaisesta torjunnasta on kysymys?

Ollut rakastunut:
Kyllä.

Ollut himokas:
Kyllä.

Jättänyt ketään:
Kyllä.

Suudellut jotakuta:
Kyllä.

Tehnyt jotain mitä kadut:
Kyllä.

KUKA OLI HENKILÖ, JOTA VIIMEKSI...

Jota halasit:
Mies.

Jonka kanssa puhuit:
Mies.

Jonka kanssa keskustelit:
Mies.

Jota suutelit:
Mies.

Jolle huusit:
En ole varmaan koskaan ollut huutamatta läheisille ihmisille näin pitkään yhtäjaksoisesti. Huusin viimeksi kiukuissani yhdelle oppilaalle pari viikkoa sitten.

Jota ajattelit:
Ystävä. Ja mies.

Joka laittoi sinulle viestiä:
Emilia.

Joka särki sydämesi:
En usko että sydämeni on särkynyt koskaan oikeasti. Ainakin se toimii vielä moitteettomasti.

Joka kertoi, että rakastaa sinua:
Mies.

LISÄÄ ITSESTÄSI...

Hiusten väri:
Osa mustaa, osa tummanruskeaa.

Tatuointeja:
Neljä.

Lävistyksiä:
Parhaimmillaan 21, nyt enää viisi.

Sinkku/varattu:
Varattu.

Kvaak:
Kvaak itsellesi.

OLETKO SINÄ...

Skitsofreeninen:
Joskus. Silloin olen villi ja leikkisä.

Paniikissa:
En.

Hämmentynyt:
Joskus. Harvoin.

Post Scriptum:
"I want to stand as close to the edge as I can without going over. Out on the edge you see all the kinds of things you can't see from the center." (Kurt Vonnegut)

Robin of Loxley

[Mieliala: vähän väsynyt]
[Stereoissa: Kent - Vapen & Ammunition]

Richard Carpenterin luoma Robin of Sherwood oli TV-sarja, joka on ilmeisesti vaikuttanut minuun enemmän kuin olen ollut edes tietoinen. Sarja näytettiin Britanniassa vuosina 1984-1986. En muista tarkalleen, milloin se on esitetty Suomessa, mutta olettaisin sarjan esittämisen sijoittuvan suunnilleen samoihin vuosiin. Olin silloin 6-8-vuotias.

Unelmoin kaksikymmentä vuotta, että näkisin sarjan uudelleen - ja viime viikolla haaveeni toteutui. Emme tosin ole katsomisessa kuin puolivälissä, mutta ei se mitään.

Olen oikeastaan aika mykistynyt. En muistanutkaan, miten vahvasti sarjassa on mukana muinainen kelttiläinen mytologia: Herne the Hunter, joka valitsee Robin of Loxleyn toteuttamaan ennustusta, on varsinkin Margaret Murrayn (The God of Witches 1931) mukaan kelttiläisen jumala Cernunnoksen ilmentymä. Cernunnos oli metsän ja eläinten jumala, joka vartioi alamaailman portteja. Sarjassa sekä mustan magian harjoittaja, Paroni Simon de Belleme, että Nottinghamin seriffin veli, apotti Hugo de Rainault, edustavat molemmat pakanallisen luonnonuskonnon vastavoimia. Samanlaisen asetelman omaavaa, 80-luvulla kuvattua TV-sarjaa ei tule ihan heti mieleen.

Sarjaa katsoessa en voi välttyä ajattelemasta, voiko yksi TV-sarja vaikuttaa ekaluokkalaisen mieleen niin syvästi ja pysyvästi, että hän valitsee aikuisena yliopistossa pääaineekseen uskontotieteen, ja erikoistuu eurooppalaiseen uskontoperinteeseen ja uuspakanuuteen? Samalla mietin, miten paljon Richard Carpenterin ajatusmaailmaan on vaikuttanut 50-luvulla Britanniassa vietetty varhaisaikuisuus, jolloin Gerald Gardnerin liikkeelle sysäämä wicca nosti kristityn kansakunnan tietoisuuteen unohdetut pakanalliset jumalat ja jumalattaret?

Mielenkiintoista. Koen äkkiä valtavaa halua ruveta kirjoittamaan gradua loppuun. Kiitos Robin Hoodin.

Post Scriptum:
Marion: "What am I to you?"
Robin: "Everything!"
Marion: "Everything. Yes. Wife, cook and nurse."