Viimeisiä viedään

[Stereoissa: Leonard Cohen - I'm Your Man]
[Mieliala: loma! loma! loma!]

En mennyt kevätkirkkoon, vaan tapojeni mukaan valvoin oppilaita, jotka eivät kuulu luterilaiseen kirkkoon eivätkä mene kirkkoon. Sen jälkeen siivosin luokkani. Auton takapenkille kertyi kymmenen kansiollista tavaraa. En oikeastaan edes miettinyt, jatkanko tässä koulussa vai en, eikä olo ole ainakaan tänään mitenkään haikea. Huomenna on, kun sanon näkemiin oppilaille ja kirmaan kesälaitumille. Mutta en ajattele sitä tänään.

Olen aivan hirmuisen kiinnostunut eräästä etappiluokan opettajan pestistä ja kihisen nahoissani, koska en voi muuta kuin odottaa kutsua mahdolliseen työhaastatteluun (ja toivoa, ettei kukaan muodollisesti pätevä hae paikkaa). Työ olisi juuri sitä, missä olen parhaimmillani, tunteja olisi paljon, palkka nousisi, työmatka lyhenisi kahden junapysäkin mittaiseksi.. mutta eiköhän se olisi liian hyvää ollakseen totta, ja päädyn kuitenkin opettamaan ensi vuodeksi jonnekin hevon perähikiälle ja bensakulut vaan jatkavat kasvamistaan. F**k.

Toivossa on kuitenkin hyvä elää. Äiti on aina sanonut, että olen syntynyt onnellisten tähtien alla, katsotaan riittääkö onnenkantama nyt ja tässä. Peuk peuk peukutusta.