Melkein kesäloma

[Mieliala: jee!]
[Stereoissa: Dead Can Dance - Aion]

Viisi päivää töitä jäljellä. Oppilaat lintsaavat. Annoin kahdelle vitoset todistukseen, ja kiehuin samalla raivosta. Eräiden teini-ikäisten poikien pitäisi skipata vuosi tai kaksi käymättä koulua tässä iässä. Kaikki muu kiinnostaa enemmän - tytöt, hörhöily, tappeleminen, varastelu, mopolla ajaminen, viinan juonti, tupakan poltto, jengiytyminen.. ja sitten pitäisi istua päivisin koulussa opiskelemassa yhtälöitä. Ei toimi. Ja kun ei toimi, on lopputuloksena todistus, jonka voisi saman tien polttaa. Ei sillä tee mitään. Tuskin pääsee edes ammattikouluun. Ja mitä nämä tekevät sitten kymmenen vuoden päästä? Ehkä jokunen palaa peruskoulun penkille nostamaan numeroitaan. Olen joka tapauksessa huolissani.

Vieläkään ei ole tiedossa, missä koulussa opetan ensi vuonna. Onneksi olen hetken lapsi, enkä jaksa murehtia, ainakaan tällä hetkellä. Olen onnellinen, että pennut ovat lähteneet, olen saanut siivottua keittiön ja olohuoneen, että ajoin tänään kouluun uudella autollani. Jossa ei ole CD-soitinta, perkele. Meidän täytyy ehdottomasti tehdä retki autohifiä myyvään liikkeeseen, heti tällä viikolla. Ja Ikeaan. Se uusi sänky! Toivottavasti huolivat vanhan kierrätyskeskukseen.

Olin helatorstaina Ruotsissa, äiteen kanssa. Tämä oli ensimmäinen matka, jonka teimme kahdestaan äidin kanssa. Pääsääntöisesti matka meni hyvin, yhtä "pientä" riitaa lukuunottamatta. Meissä molemmissa virtaa pohjalainen häjyveri, ja kun riitelemme, riitelemme kuin sudet. Mutta annamme anteeksi myös nopeasti, emmekä koskaan mökötä. Pyysin äidiltä anteeksi vielä jälkeenpäin, vaikka siskon kanssa parjasimmekin äidin tiettyjä luonteenpiirteitä vielä puhelimessa. Äiti on joskus mahdoton, sietämätön, ja kohtelee meitä kuin kolmevuotiaita - lastentarhanopettajan ammatti on mennyt liikaa nahan alle, eikä hän kykene näkemään aikuisia lapsiaan aikuisina. Ja lasten on vaikea päästä irti lapsen roolista. Ei siitä ole kuin viisi kuukautta, kun lähdin tupakalle ja ilmoitin äidille meneväni nyt röökille. Äiti oli järkyttynyt, vaikka samalla kertaa hänen oma äitinsä tuli parvekkeelle sauhuttelemaan. Sukupolvien ketjussa yksi ainoa on onnistunut välttymään tältä paheelta. Heh. Isälle en uskaltaisi kertoa. Paitsi luulen että isä tietää jo.

Minusta on hassua, että ahdistun lievästi Helsingin keskustassa ajamisesta, mutta olin ihan innoissani Tukholmassa kurvailusta. Olen edelleen sitä mieltä, että Ruotsissa on paremmat opasteet, jotka tulevat eteen ajoissa, eikä vasta sulkuviivan päällä. Joskus tuntuu, että Helsingissä ajaessa tarvitsisi kiikarit, jotta näkisi ajoissa, mikä kaista menee minnekin. Perkele, ottaisivat ruotsalaisista mallia. Mjoo. Tukholmaan oli sitä paitsi valmistunut hieno, tajuttoman pitkä tunneli, jonka kautta pääsi nopeasti ja helposti Stadsg?rdenin satamaan.

Ymmärrän skoonea sitä paitsi niin hyvin, että missaan vain sanan sieltä ja täältä. Kukapa olisi uskonut lukion ekalla, kun todistuksessa luki ruotsi 5. Kaikki kunnia sille ruotsinopettajalle (jonka etunimi oli Maarit, mutta jonka sukunimen olen unohtanut), joka ollessaan lukiossamme viransijaisena nosti lukion ruotsin oppimistulokset käsittämättömään nousuun. Kuinka monen opettajan opetuksessa olisin kyennyt nostamaan arvosanan viitosesta kymppiin ja kirjoittamaan muutamaa pistettä vaille laudaturin? Tuskin kenenkään muun.

Vaikka ensi vuoden töistä ei ole varmaa tietoa, olen onnellinen. Yksiselitteisesti onnellinen. Jee.

Post Scriptum:
Happiness often sneaks in through a door you didn't know you left open. (John Barrymore)