Walking in my shoes

[Mieliala: rakastunut]
[Stereoissa: Placebo - Meds]

Niin kauan kuin muistan, olen vihannut kenkien ostamista. Kaupoissa myytävät kengät ovat rumia ja tylsiä. Niissä on liian kapea lesti. Ne ovat joko liian siroja, liian paksupohjaisia, liian järkeviä, niissä on liikaa korkoa tai pohja on liian kova. Eipähän ole kulunut turhaa rahaa kenkien ostoon. Ennen.

Koin valaistumisen kenkien suhteen löydettyäni vuosi sitten Artin kenkämalliston: enää en tiedä, mistä saisin rahaa ostaa kaikki ne kengät, joita himoitsen. Artin kengät ovat näköisiäni, oloisiani ja niillä on ihana kävellä. Ja mikä parasta, niitä on ryhdytty tuomaan maahan - tätä nykyä niitä saa jopa Helsingistä!

Kuvassa ostoslistani seitsemän ensimmäistä paria. Aah ja voih.

Ulkona on niin epämiellyttävä ilma, etten viitsi edes katsoa ikkunasta ulos. Päivällä satoi suuria lumihaituvia, jotka muuttuivat loskaksi heti osuttuaan maahan. Kävin aamulla tankkaamassa, enkä päässyt autosta ulos astumatta kengilläni syvään ja loppumattomaan vesilätäkköön. Masentavaa. Kahden päivän päästä on huhtikuu - ei huhtikuussa kuulu enää olla lunta!

Haluan että tulee kesä.

Sitten kun on kesä, valitan että on liian kuuma, ja odotan talvea.

Taidan oikeasti olla tyytyväinen ilmanalaan ainoastaan kuulaina syyspäivinä ja sen hetken keväällä, kun maa on kuivunut ja puissa ovat lehdet nupuillaan.

Hienoa, kun ihmisellä on varaa valittaa niinkin triviaalista asiasta kuin sää :P

Olen päättänyt hakea lukemaan erityispedaa Helsingin yliopistoon. Huu.

Post Scriptum:

"Women usually love what they buy, yet hate two-thirds of what is in their closets."
(Mignon McLaughlin, The Neurotic's Notebook, 1960)