Pentusia ja polttareita

[Mieliala: hyvin nukkunut]
[Stereoissa: Massive Attack - Mezzanine]

Koirani ovat pariutuneet vaivihkaa, ja meille syntyy yllätyspentusia neljän viikon kuluttua. Mikä tarkoittaa sitä, että voin heittää hyvästi suhteellisen normaalille elämälle niiksi seitsemäksi viikoksi, jonka ottaa ennen kuin pennut ovat valmiita muuttamaan maailmalle. Mutta toisaalta - melkein mikään ei ole ihanampaa, kuin seurata koiranpentujen kasvua ja kehittymistä. Melkein. Siihen ihanuuteen liittyy toisaalta suuri vastuu siitä, että pennuille löytyy hyvä koti, ja aikaa ei oikeasti taida olla muuhun kuin pentujen hoitamiseen. Mutta eiköhän tämä tästä - selviää ihminen kauheammastakin kohtalosta kuin pienistä pentupalleroista :)

Sainpa tuossa pari päivää sitten kutsun polttareihin. Mielenkiintoista. En ole tainnut koskaan olla "oikeissa" polttareissa, siis sellaisissa jossa morsmaikku puetaan johonkin asuun ja kärrätään ympäri maakuntaa. Ja ilmeisesti jossain vaiheessa saunotaan, sen jälkeen kaunistaudutaan, ja mennään baariin. Taidan odottaa itse häitä enemmän kuin polttareita - etenkin kun olen saanut kunniatehtävän valokuvata sekä häät että ottaa virallinen hääkuva. Huisia! On pakko värvätä joku poloinen uhrikseni ja muistuttaa itseäni miten ihmisiä taas kuvattiinkaan. Valokuvaaminen on viime vuosina keskittynyt pelkästään luontokappaleisiin (koirat ja hevoset) ja viime kesänä kehittämääni fiksaatioon kuvata yksittäisiä heiniä. Ja perkele, on ihan pakko ostaa viimein se valovoimainen laajakulmaobjektiivi. Mutta ei vielä tässä kuussa. Eikä ehkä seuraavassakaan. Jos voittaisin tänään lotossa, tilaisin välittömästi itselleni Canonin L-sarjan objektiiveja, kaikki ne joita olen himoinnut pienen ikäni. Heh, ja ostaisin samalla uuden digijärkkärin ja tilaisin kuvaus/lomamatkan Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Ja toivoisin, että saisin matkalle seuraa (kuinka olisi? :D).

Stereoissa on soinut pari päivää Massive Attack. Mezzaninelta löytyvä biisi Man Next Door on käsittämättömän kaunis, hypnoottinen, sydänalaa liikuttava. Sisikuntani värisee melodian tahdissa ja silmät painuvat unelmoivasti kiinni. Kaunista, jumalaisen kaunista. En pysty kuvailemaan sanoin, miltä tuntuu kuunnella kappaletta, koska olen sillä hetkellä pelkkää tunnetta ja tuntemusta.

Minä en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät kuuntele musiikkia.

Tai jotka kuuntelevat huttua, jota valheelliseksi väitetään musiikiksi.

Post Scriptum:
"Everything that happened here, happened for a reason"
(John Locke/Lost)